Kirja "Herkkyyskausi"

Jos haluaa elämäänsä jotakin uutta, niin on pystyttävä luopumaan jostakin vanhasta, joka pitää sinua kiinni menneessä ja pinttyneissä tavoissa.

Olen useamman vuoden raivannut tilaa uusille asioille, vaikka en ole osannut niitä uusia asioita edes nimetä. Lasten muutettua pois kotoa, on elämänrytmi rauhoittunut enkä ole yrittänyt väkisin täyttää luonnostaan syntyneitä suvantoja tai elämän hiljaisempia hetkiä. Olen luonut ympärilleni tilaa.

Tämä syntynyt tila on mahdollistanut erilaisiin asioihin tarttumisen tai tarttumatta jättämisen sen mukaan mikä on tuntunut itsestäni hyvältä.

Minun kirjoittaminen sai alkunsa juuri tällä tavalla puolivahingossa ja tartuin siihen, koska se tuntui hyvältä. En koskaan nuorempana ole pitänyt itseäni kirjoittajana, eikä se ole koskaan koulussa ollut minun vahvuuteni. Lukion äidinkielen opettajan punakynä oli aina piirtänyt marginaalit täyteen merkintöjä, jotka vähensivät pisteitä kirjoittamastani esseestä. Se vahvisti mielikuvaani siitä, että minun ei kannattanut ainakaan kirjoittamiseen panostaa.

Elämä on ihmeellistä. Kai se kirjoittaminen oli minussa aina ollut jossakin syvällä ja se odotti tilaisuutta päästä pintaan. Yksi asia johti aina toiseen ja lopulta huomasin kirjoittavani. Kirjoittamisen tunne oli sen verran vahva, että melko pian sanoin ensimmäisen kerran ääneen sen, että haluaisin saada tekstini julkaistuksi.

Kiitollisena Erjalle ja Kärkikustannukselle (https://karkikustannus.fi/), he tarttuivat käsikirjoitukseeni ja näin sai esikoiskirjani ”Herkkyyskausi” fyysisen muodon. Tästä kaikesta innostuneena ja lumoutuneena olen jatkanut kirjoittamista ja aion jatkaa sitä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta.

Esikoisromaani ”Herkkyyskausi” ilmestyy loppuvuodesta 2025.